Berlin, berlin!

Matkareportaasi reissusta, mistä sitä aloittaisikaan....

No kentälle menossa ei mitää erikoista mutta voisiko parkkipaikat merkata vaikka selkeämmin?? Ja sit maalaistolloille voi lyödä lätkän ottaan "olen maalta, kiitos ymmärryksestä". Jep, kenttäbussi on ilmainen ja kuski kertoo missä jäädä pois.
Emme saaneet tulostettua kotona tarkistuskorttia ja jouduttiin menee todella ajoissa, kun pelkäsin sitä että joudumme jonottaan chek-innissä kauan. Todellisuudessa siihen aikaan (n.10.00) ei ollut jonoa ja meille oli jo valmiiksi tulostetut kortit. Kone oli vaihtunut ja siksi emme saaneet tulestettua niitä.

Turvatarkastusta jännitin. Sekin meni muuten hyvin paitsi kun käskivät ottaa kengät pois.....niin ne kamalat saappaat mitkä on hankala saada pois ja takaisin...
Loppuaika kierreltiin ja juotiin kahvit Nataliaa ootellessa (matkakumppani). Oikeesti niin tax-free:a ei todellakaan ole halpaa! No ehkä jonku hajuveden saa melkein kympin halvemmalla mutta määränpäästä voi saada vieläkin halvemmalla.

Eka kerta lentokoneessa oli just sellaista kun kuvittelin paitsi että mulla meni korvat niin lukkoon ettei ne auennut sen päivän aikana ollenkaan. Lisäksi laskeutuminen Tegelille teki kipeää korviin.

Kentältä lähdettiin keskustaan. Kierreltiin kaksi hetken Galleria Kauphoffin tunnelmissa ja ooteltiin matkakumppaniamme. Ostettiin Milkaa ja ihasteltiin tarjontaa. Osa tuotteista oli tosi halpoja, leivonnaiset ja makeiset. Sukkiksia sai kuudella eurolla halvimmillaan. Olihan siellä sitten kalliitakin tuotteita.

Syömässä käytiin Alexanderpaltzilla olevassa pizzeriassa. Hauskaa miten siellä sai palvelua johonka ei ole tottunut. Menut yms. tuotiin pöytään ihan niinkuin olisit ollut hienommassakin ravintolassa. Jussin pizza oli todella hyvää. Mun pasta carponara oli myös hyvää mutta en osaa vielä päättää teenkö itse kuitenkin parempaa :)

Pizzeriasta otettu kuva

Syömisen jälkeen suunnattiin kohti areenaa. Ajateltiin käydä vilkaiseen paikkoja ennen keikkaa. Suunnistaminen tuolla on mulle ihan mahdotonta. Jos oisin ollut yksin menossa, olisin löytänyt itseni ties mistä hetken päästä. Nyt se voisi jo onnistua paremmin kun alkaa yhdistämään paikkoja ja niiden nimiä.

Areenalla kuvattiin kieltotauluja ja rekkoja....

Hotelli oli tosi hieno. Areenalta oli viiden minsan kävelymatka Blus Berliiniin ja respassa meidän yllätykseksi palveli suomalainen tyttö. Hotelli oli nuorekas ja siisti. Huoneet oli yksinkertaiset mutta itse en ainakaan kaipaa enempää. Hotelli oli tosi iso, yhteisiä tiloja ja saleja tuntui olevan paljon. Lisäksi siellä olisi ollut uima-allas ja sauna. Ravintola toimi iltaisin myös yökerhona.

Ei sitten jaksettu enää huoneeseen päästyämme lähteä mihinkään. Haettiin aulan automaatista juotavaa ja snackseja ja mentiin nukkuun jo joskus ysin aikaan. Sängyissä oli ihana nukkua kun patja oli kova ja tyyny jättimäinen . Kello herättikin jo seiskalta seuraavana aamuna.

Aamulla kierreltiin taas Kauphoffissa. Harmittaa ettei ostettu sieltä pojalle legokalenteria joka oli 7e halvempi kuin täällä :(

Kävin ostamas Mein Land-sinkun Saturnista. Saturnin oven edessä istui koira kun sinne mentiin. Se vain istui ja tuijotti sisälle. Koira oli hyvinpidetyn näköinen ja pantakin ihan siisti joten luultavasti ootti omistajaansa. Kokeilkaapa suomessa. Itseasiassa kaupassa sisälläkin oli yksi koira irti omistajansa jaloissa.

Ennen museoon menoa käytiin kahvilla Bandy Brooks:lla. Se tekee käsintehtyä suklaata ja jäätelöä. Jussi joi laten ja itse kokeilin capuccinoa, lisäksi isot palaset luumupiirakkaa. Piirakka ei niin hyvää ollut, kahvi kyllä. Totesin että juon sitä usein kotonakin, varsinkin silloin kun jään kotiin ja herään myöhemmin. Jussi keittää itellensä aamukahvit ja mä juon ne loput jotka on 1-2h seissyt keittimessä...

Ajateltiin että tulee kallis lasku moisesta mutta koko satsi olikin vain 8e!!! Siis kaksi kahvia ja kaksi isoa palaa piirakkaa, suomessa ois maksanut kympin enemmän.

Museokierros oli aavistuksen tuskallinen. Käytiin "uudessa museossa" jossa on euroopan laajin egyptiläinen kokoelma. Olihan se hieno mutta hienompia oli itse rakennus ja myös ne muut rakennukset. Kotona lueskeltiin että museosaaren rakennukset oli rakennettu vartavasten museoiksi. Berliner dom-kirkko oli erityisen hieno, olisi ollut mahtavaa käydä siellä sisällä mutta aika ei riitänyt.

Berliner Dom

Kello oli kierroksen jälkeen jo aivan liian paljon ja jalat jo rikki että suunnistettiin suosiolla hotellille lidlin kautta lepäämään ja syömään.

Neljäksi lähdettiinkin areenalle. Ehdittiin juuri siihen outoon tapahtumaan minkä ideaa en ole vieläkään hokannut. Areenan pihassa oli pieni musta rakennus joka oli aidattu ja ympärillä seisoi tyyppejä soihdut käsissä. Kovaäänisistä soi Mein herz brennt oopperaversio. Hetken päästä areenalle tuli mustat barokkityyliset vaunut neljän hevosen vetäminä joilla oli musta R+ logolla varustetut loimet päällä. Hautajaisvaunuissa oli Rammsteinin jokaisen jäsenen kipsinen pää (päitä käytettiin best of-levyn kansissa). Musiikin soidessa jokainen pää kannettiin mausoleumiin. Sanotaanko että tilanne oli aavistuksen verran outo ja pelottava.

http://www.youtube.com/watch?v=VDM8-k-rG8o

No siinäpä sitten jonototettiin seuraavat kaks tuntia ja sisällä toiset kaks tuntia ennen lämppäriä joka oli mielestäni aika huono. Musiikki olisi voinut olla ihan hyvää mutta jotenkin ne ei osannut esiintyä. Sit läppä jota heittivät yhessä välissä "haluataan tappaa kaikki ruotsalaiset blondit" oli enemmän kuin huono juttu.
Viiden tunnin odotus ja jonotus toivat ansaitun palkinnon kun pääesiintyjä aloitti. Olimme n. 4rivissä melkein sillan alla eli Tillin kohdissa. Näkymä oli loistava ja mahtava ja ja ja.....fiilis aivan uskomaton!!!
Pientä tonimistä oli mutta ei niin pahasti kuin Provinssissa. Tuolla oli jopa tilaa vaikka niin edessä oli. Porukka kävi hakemas välillä lisää kaljaa ihaniin Rammstein-mukeihinsa ja mun onneksi joku oli tiputtanut omansa lattialle :)
Keikan jälkeen olin todella väsynyt, hikinen (oman ja muiden), janoinen, saippuainen ja paperihileessä. Ihan vinkkinä, kannattaa Pussyn aikana laittaa pää alas....mainitsinko muuten pyrot? NE ON SITTEN TOOSI KUUMIA!! Ei ihme että eturivin porukat saa tarran jossa lukee "I survived first row whit Rammstein". Tuo tarra pitää kyllä saada...

Piti lähteä vielä kaljalle porukalla (meitä oli useampiakin suomalaisia) mutta jalat huusi niin hoosiannaa että kävely jo hotellillekin oli tuskaa. Napattii automaatista taas vedet ja toivotettiin hyvät yöt samassa hississä tulleille r+ faneille (hotellis oli tosi paljon meitä faneja :) )

Aamulla aikainen herätys aamupalalle, tavaroiden pakkaus ja nokka kohti Tegeliä. Sama ruljanssi sielläkin...kengät pois. Matkamuistoja ostettiin myymälästä, Pojalle poliisiauto (se vanhanmallinen), Jussi halus muurista palasen. Itse ostin Ampelmann-pinssin (se vihreissä valoissa oleva tyyppi) ja Berlin-sormuksen (oli alessa) ja vielä ampelmann-karkkeja pojalle. Muita matkkamuistoja olikin sitten R+shopista ostettu paita (rekankin päältä muuten tuli lieskoja :D ), se sinkku, muki ja esitteenkin otin.

Matka oli kertakaikkiaan todella huima! Jos on yhtään yhtä hullu fani kuin minä niin silloin keikkamatka bändin kotiareenalle on välttämätön. Fiilis on siellä aivan omaa luokkaansa ja muita kansallisuuksia on paljon. Suomalaisia näytti olevan paljon. Kaukaisin fani oli varmaankin Ausseista. Suosittelen ehdottomasti Plus Berliniä ja Air Berliniä, molemmista on hyvät kokemukset. Berliinissä saat myös ensiluokkaista palvelua, ihmiset on mukavia ja kohteliaita, ruoka on hyvää ja halpaa.

Kaupungin näkemiseen olisi tarvittu paljon enemmän aikaa mutta se olikin muutenkin toisarvoinen tällä kertaa. Harmittaa etten päässyt maistaan kebabbia tai niitä kaikkia leivonnaisia....no kuten Jussi sanoi, ehkä ens kerralla....se ei kuulemma ollut kuitenkaan vielä lupaus....

Vk.47

Typerääkin typerämpi otsikko. Tällä viikolla on hirveästi tapahtumaa, melkein suma!

Eilen maanantaina sain kirjoittettua lopparin siihen pisteeseen että tulostin äikän opelle tarkistettavaa (vaan piirrustukset puuttuu). Oli melko murhaava ilme kun kysyi koska pitää olla, vastasin "mahdollisimman pian, tarvis ens viikolla valmistua".
Jaa miks? No siks että aloitan joulukuun eka ammattitutkinnon, jes, hirvittää.
Voitin siinä samalla eilen vielä 50e lahjakortin Lidliin.

Huomenna vielä kouluun kaivertelemaan, voisin materiaalitkin palauttaa ja sitten.......

TORSTAINA BERLIINIIN!!!!

Selkiskö? BERLIINIIN!!

Jaa miks?

Keikalle....

Jaa kenen?

RAMMSTEININ!!!

Siinähän se olennainen sitten tulikin :D

Vielä on kesää jäljellä...

Erityisesti inhoan kesässä sitä (tai ihmisissä) kun joku taliaivo juhannuksen jälkeen alkaa toitottamaan sitä että kesä on nyt loppu. Toinen inhokki on se että tietenkin se Mamban biisi alkaa soimaan samantein päässä. No mut poitti on että kesä ei lopu juhannukseen vaan paranee vaan. Luvassa on vielä lämmin syksykin!

Jep, jep. Juhannukselta alkoi työt mansikan myynnissä. Ei mikään elämäni paras työrupeama mutta tulipahan kokeiltua. Työt lopetin viime viikolla kun ensin maanantaina sain spontaanin ilmarinnan ja keskiviikkona laskin portaiden loppumisen väärin ja tulin ne vauhdikkaasti alas, nilkka edellä. Nivelsiteet venähti ja pari viikkoa tuessa. En kauheasti paa pahakseni tätä lomaa, tosin ajoittainen hengenahdistus ja rintakivut eivät ole mukavia mutta nyt on aikaa tehdä lopputyösuunnitelmat valmiiksi.'

Mitään ykstyiskohtia en ala tietenkään tässä vaiheessa kertomaan mutta pitkään päässä jumittanut vanhan näyttösuunnitelman jalostus vihdoin väistyi. Sain eka mukamas todella hienon idean retro-hiuspannasta joka osoittautui kuitenkin vähän turhan helpoksi. Sitten tietenkin yön myöhäisinä tunteina välähti ajatus joka jo joskus hipoi mieltäni. Nyt täytyy hieman ottaa muutamasta asiasta selvää ja alkaa piirteleen :)

Harrastusrintamalla on tapahtunut taas vaikka mitä. Riki aloitti kautensa heinäkuussa turussa. Ei tullut hyviä aikoja eikä finaalipaikkoja. Tampereella juostiin sitten Manse Spesial alkuerät ja voitettiin oma lähtö! Aika ei ollut nytkään hyvä, lähdössä oli kaikenlaista tapahtumaa ja Riki pääsi perässä tulevana hienosti ohittamaan kaikki. Finaaliviikolla kuitenkin Riksa alkoi ontumaan ja finaali piti jättää juoksematta. Mitään selkeää syytä ei löydetty ontumiselle. Viikko kerrallaan mennään ja suunnitellaan jatkoa, ei mitään isoja tavoitteita koska riki ei ole oikein kulkenut hyvin.

Linkki Rikin alkueräjuoksuun:

Tampere 24.7.2011 Lähtö 6: Metro Auto Spesial 2.ae luokat 4-7 480m

Tillillä taas alkaa keskiviikkona koppisulkeiset. Muutama sprinttimatka on jo juostu mutta vähän täytyy harjoitella kopista tuloa. Toivottavasti muutaman viikon päästä olisi jo soolon aika.

Colan arki sujuu, lääkityksen kera. Nesteenpoisto ja sydänlääkkeet seuraavat loppuelämän ajan.

Itselläni taas aktiiviharrastaminen alkaa veteleen viimeisiään hetkeksi aikaa. Koulu ja muu elämä tarvitsevat suurenosan huomiostani tulevaisuudessa ja kerholle ei jää aikaa. Toivottavasti innokkaita uusia jatkajia löytyy tai kerhon tulevaisuus on vaakalaudalla.

SummaSummaRum

Toinen opiskeluvuosi tuli tänään päätökseen, mitä jäi käteen?

Stipendi!!
Ihan parasta :) Tuli parhaaseen mahdolliseen aikaan näin kun opintotukea ei enää tule ja työtkin alkaa vasta viikkojen päästä. Rahan lisäksi on mukavaa saada tunnustusta että on tehnyt jotain oikein. Meikäläisen itsetunto on sitä laatua ettei omaa osaamistaan aina osaa arvostaa ja tässä päässä ei kusi lainehdi tai paska tee patoja :DD

       Näitä kevään viimeisiä töitä tehdessä on kiinnittänyt paljon huomiota siihen kuinka on taidoissaan kehittynyt. Kaikkea ei pysty edes erottelemaan mutta huolellisuus on parantunut. Työt ovat selvästi viimeistellympiä ja vaadinkin itseltäni enemmän. Työskentely on nopeutunut jonkin verran, tekniikoita ja muita työskentelytapoja tulee mietittyä tarkemmin. Kehittymisen varaa on vielä siinä että miten osaa ottaa huomioon tulevia ongelmakohtia jo ennenkuin ne syntyy.

 Miettimisen aihetta on tuonut myös mahdollinen ammattitutkinto. Jos sinne aikoo pyrkiä niin piirtämistä pitäisi harjoitella. Teknisiä piirrustuksia, esityskuvia ja ihan vaan sitä piirtämistä.

     Carmosierin jälkeen tein pahamaineisen mantteli-sormuksen. Ensimmäinen kohtaaminen sen kanssa oli samaa luokkaa mitä varmasti monen muunkin kanssa...hyi h***o kun on ruma! Ei muutakuin väkertämään. Kyseessä siis on iso, puoreähkö ja täysin ontto sormus, ainevahvuus n.0.8mm ja keskellä kivi.
Ensimmäisen sormuksen kohdalla istukan reiän muotoilu meni niin pieleen että monen tunnin pakottamisen jälkeen heitin sormuksen kirjaimellisesti seinään. Sen jälkeen poljin sen lattiaan. Lopuksi se päätyi seinälle muistoksi (nyt jo laitettu sulaksi).
Versio nro.2 tuli siihen vaiheeseen että olin jo juottanut istukan kiinni.....vinoon X(  Siinä vaiheessa olin jo ottanut haastetta lisää ja kivi oli soikea. Harjoittelu tuli tähän väliin (onnesta) ja sieltä palattuani pyörittelin sormusta aikani päässäni, pöydällä, laatikoissa ja käsissäni ennen kuin totesin etten voi tehdä sitä.
Versio nro.3  Voisin sanoa että pohjalla oli jonkin verran kokemusta kys. sormuksesta. Muokkasin vanhaa mallia ohkaisemmaksi (mutta en sitten huomioinut sormuksen kokoa). Mieleeni tuli heti tehdä taas asioista hieman haastavempia. Suunnittelin erilaisia malleja joissa olisi useampi pyöreä kivi mutta joka kerran tuntui että jokin puuttuisi. En muista mistä se ajatus sitten lähti mutta päätin tehdä sormuksen päälle koholla olevan kuvioinnin. Tein sormuksen mallin mukaisen aihion jonka pikkuhiljaa pakottamalla sovitin sopimaan sormuksen päälle. Suunnittelin kuvion ja monogrammi-tekniikalla tein kuviot siihen. Juottaessa joutui jonkin verran muokkaileen, juotosten välissä aina vasaroimaan.

Alunperin piti tämä tehdä synteettisistä kivistä mutta siinä vaiheessa kun keskimmäisen kiven istukka oli jo kiinni aloin epäröimään. Sormus näytti niin hyvältä että synteettiset kivet pilaisi sen. Eikun soittamaan Karille Suomen Jalokivituotteeseen. Tilasin keskimmäiseksi Sitriinin ja sen molemmille puolille keltaiset timantit. Joku oli pikkasen tohkeissaan niistä timanteista...
No sitten kun ne tuli...pienoinen pettymys. Sitriini oli tosi kaunis väriltään mutta timantit ei siihen sopinut. Sopivasti olin seuraavana päivänä vierailulla harjoittelupaikassa ja asia tuli puheeksi. Jyrki suositteli Hessoniittia joka olisi hyvin lähellä sitriinin väriä. Ei kun tilaamaan. Kivet tuli ja ne oli täydelliset!

Kannatti luottaa omaan ajatukseen ja tehdä vähän turhaakin työtä. Lopputulos on sen arvoinen, päätelkää itse!

 

Hyvää kesää!
Ps. ne timantit on edelleen käyttämättä ;)

Carmosier

Parasta osaamistani tähän mennessä. Ainahan jotain parannettavaa on mutta todella tyytyväinen olen lopputulokseen. Reikien poraamisessa suoraan on edellee parantamisen varaa, samoin rakeiden tekeminen vaati ponniskelua ja terän teroittamista.

Materiaali on tuttua hopeaa, iso keskellä oleva on Kalsedoni, tuttu pyöröhiottuna mutta harvinaisempi viistehiottuna. Oikein kaunis utuinen sininen kivi. Kalsedonia reunustavat 14kpl sinisiä safiireja ja riipuslenkissä yksi isompi safiiri.

Tulossa myyntiin ketjun kanssa heti kun olen saanut sen arvioinnista :)

Harrin kurssin satoa

Tarkoituksena oli luoda video kuvista tai yhdistämällä kuvia tai videota, tai miten nyt tykkää. Harri lupas 5e jos teen jonkun kasvoista videon, sellaisen jossa on saman tyypin naama eri taustoilla. Mieleeni tuli että yksi ainoa henkilö meidän perheessä voisi operaatioon suostua. Lisäksi vanhoja kasvopainotteisia kuvia löytyy kasamäärin. 

Ajatus muokkaantui niin että siitä tuli Wiljamin kasvuvaiheet vauvasta tähän päivään asti kuvin ja muutamalla videolla. Lopputuloksesta tykkään kovasti.

Vaikeinta hommassa, joka oli äärettömän hauskaa, oli saada valittua sopiva musiikki ja sen sovittaminen kokonaisuuden kanssa.  

Jatkossa tulen ihan varmasti tekemään näitä vielä lisääkin. Niin ja video onpi tehty Macin iMoviella.

Työharjoittelussa osa: 2

Haikeana jätin tänään kehräsaaren. Oli varsin opettavainen jakso takana, onnesta syksyllä palaan vielä muutamaksi kuukaudeksi. Mitä siis opin harjoittelussa? Niin paljon asioita ettei kaikkea pysty erittelemään kertaistumalta. Mutta jos nyt kokeilen listata asioita mitä olen harjoittelusta saanut ja oppinut:

Olen oppinut huikeasti erilaisia tekniikoita ja saanut lukemattomia vinkkejä asioiden tekemiseen ja nopeuttamiseen. Alussa isoin asia oli opetella erilaiset työskentelutavat.

Olen oppinut kivistä, helmistä ja mineraaleista jonkin verran. Hyvää pohjaa tulevalle kiviopin kurssille.

Raeistutus. On ihan huipputapa istuttaa, vaikka mua peloteltiin kovasti mutta omasta mielestä se luonnistuu melko hyvin. Äkkiä laskettuna rakeilla istutettuna olisi n.50 kpl, eli enää 950kpl jäljellä :D

Jotenkin itsellä jollain tavalla mieli lepää kun voi syventyä tarkkaan ja pieneen työhön. 

Tähän asti on opeteltuna raeistutustavoista neliöistutus, rivi-istutus ja rivi-istutus jossa yksi rae pitää kahta kiveä.

Näyttötyön tekeminen oli hienoa. Suunnittelun teki Jyrki valitulle spektroliitille, sille kaveriksi tuli vielä rivi cubicceja. Lopputulokseen olen itse todella tyytyväinen, varsinkin raeistutuksiin. Ketju tehtiin myös itse tähän koruun.

Muuta mitä tuli tehtyä on seuraavat sydämmet. Halusin kokeilla skrymppaamista ja myös jotain kolmiuletteisempaa. No skrymppaaminen ei sitten oikein onnistunut niin kuin piti mutta hopean sulanut pinta oli hyvännäköinen ja käytin sitä. Valmistin isohkon sydämmen jossa on puolipyöreä kuukivi. Kuukivi siksi koska pidin sen hempeydestä eikä viistehiottu kivi tuntunut hyvältä tähän koruun. Kävi sitten niin että sattumalta yksi asiakas oli tullut tilaamaan itselleen sydänkorua ja oli ihastunut tuohon puoli valmiiseen sydämmeen ja halusi samantyyppisen. Sydämmen toiseen versioon tein sydänkuvion käänteisenä ja toisenlaisen riipuslenkin. Kiveksi asiakas halusi ametistin jota pidin alkuperäiseen toisena vaihtoehtona. 

Opin myös asioita yrittäjyydestä. Laajensin musiikkimakuani ja opin tuntemaan hienoja ihmisiä ja melkoisen paljon muita asioita jotka eivät liity alaan.

Suureksi hämmästykseni poden pientä (ihan pientä vaan) ikävää Eläkeläisten musiikkia kohtaan.

Suuri kiitos Jyrkille, Apelle ja Epulle :)

Kuvat (c) J.K.

Harjoittelussa osa:2

Huhheijaa ja rommia pullo.... kurkkukipu yllätti taas. Toivottavasti ei pahemmaksi mene.

Harjoittelua jäljellä enää reiluhko kuukausi. Huippua on ollut enkä millään tahtoisi palata koulun penkille. Aamulla ei tarvi herätä 5:35 vaan 6:45, vr on toiminut kuljettajana varsin täsmällisesti. Manse on huippu kaupunki ja kehräsaari vallan idullinen alue. Monesti kuvitellut millainen paikka se olisi kesällä käydä elokuvissa ja syömässä kosken varressa <3

Oppinut olen varmasti joka päivä jotain. Eikä pelkästään kultasepänalaan liittyvää vaan ihan kaikesta maan ja taivaan välillä.

Paan muutaman kuvan joiden laatu ei päätä huimaa, on otettu kännykän kameralla.

Kahdessa ensimmäisessä on harjoiteltu mm. monogrammi(?)-tekniikkaa, kulmikkaiden kivien istukoiden tekoa, istutusten reinan leikkuuta yms. Kivet ovat rutiilikvartsia

Seuraavaksi ensimmäiset raeistutukset. Tekijä oli varsin tyytyväinen vaikka pelottelu tekniikasta oli melkoista. Yhden raeistutussormuksen tein jo mutta siitä oleva kuva on niin karmee että odotan siihen asti että saan paremmat kuvat :)