Stipendi!!
Ihan parasta :) Tuli parhaaseen mahdolliseen aikaan näin kun opintotukea ei enää tule ja työtkin alkaa vasta viikkojen päästä. Rahan lisäksi on mukavaa saada tunnustusta että on tehnyt jotain oikein. Meikäläisen itsetunto on sitä laatua ettei omaa osaamistaan aina osaa arvostaa ja tässä päässä ei kusi lainehdi tai paska tee patoja :DD
Näitä kevään viimeisiä töitä tehdessä on kiinnittänyt paljon huomiota siihen kuinka on taidoissaan kehittynyt. Kaikkea ei pysty edes erottelemaan mutta huolellisuus on parantunut. Työt ovat selvästi viimeistellympiä ja vaadinkin itseltäni enemmän. Työskentely on nopeutunut jonkin verran, tekniikoita ja muita työskentelytapoja tulee mietittyä tarkemmin. Kehittymisen varaa on vielä siinä että miten osaa ottaa huomioon tulevia ongelmakohtia jo ennenkuin ne syntyy.
Miettimisen aihetta on tuonut myös mahdollinen ammattitutkinto. Jos sinne aikoo pyrkiä niin piirtämistä pitäisi harjoitella. Teknisiä piirrustuksia, esityskuvia ja ihan vaan sitä piirtämistä.
Carmosierin jälkeen tein pahamaineisen mantteli-sormuksen. Ensimmäinen kohtaaminen sen kanssa oli samaa luokkaa mitä varmasti monen muunkin kanssa...hyi h***o kun on ruma! Ei muutakuin väkertämään. Kyseessä siis on iso, puoreähkö ja täysin ontto sormus, ainevahvuus n.0.8mm ja keskellä kivi.
Ensimmäisen sormuksen kohdalla istukan reiän muotoilu meni niin pieleen että monen tunnin pakottamisen jälkeen heitin sormuksen kirjaimellisesti seinään. Sen jälkeen poljin sen lattiaan. Lopuksi se päätyi seinälle muistoksi (nyt jo laitettu sulaksi).
Versio nro.2 tuli siihen vaiheeseen että olin jo juottanut istukan kiinni.....vinoon X( Siinä vaiheessa olin jo ottanut haastetta lisää ja kivi oli soikea. Harjoittelu tuli tähän väliin (onnesta) ja sieltä palattuani pyörittelin sormusta aikani päässäni, pöydällä, laatikoissa ja käsissäni ennen kuin totesin etten voi tehdä sitä.
Versio nro.3 Voisin sanoa että pohjalla oli jonkin verran kokemusta kys. sormuksesta. Muokkasin vanhaa mallia ohkaisemmaksi (mutta en sitten huomioinut sormuksen kokoa). Mieleeni tuli heti tehdä taas asioista hieman haastavempia. Suunnittelin erilaisia malleja joissa olisi useampi pyöreä kivi mutta joka kerran tuntui että jokin puuttuisi. En muista mistä se ajatus sitten lähti mutta päätin tehdä sormuksen päälle koholla olevan kuvioinnin. Tein sormuksen mallin mukaisen aihion jonka pikkuhiljaa pakottamalla sovitin sopimaan sormuksen päälle. Suunnittelin kuvion ja monogrammi-tekniikalla tein kuviot siihen. Juottaessa joutui jonkin verran muokkaileen, juotosten välissä aina vasaroimaan.
Alunperin piti tämä tehdä synteettisistä kivistä mutta siinä vaiheessa kun keskimmäisen kiven istukka oli jo kiinni aloin epäröimään. Sormus näytti niin hyvältä että synteettiset kivet pilaisi sen. Eikun soittamaan Karille Suomen Jalokivituotteeseen. Tilasin keskimmäiseksi Sitriinin ja sen molemmille puolille keltaiset timantit. Joku oli pikkasen tohkeissaan niistä timanteista...
No sitten kun ne tuli...pienoinen pettymys. Sitriini oli tosi kaunis väriltään mutta timantit ei siihen sopinut. Sopivasti olin seuraavana päivänä vierailulla harjoittelupaikassa ja asia tuli puheeksi. Jyrki suositteli Hessoniittia joka olisi hyvin lähellä sitriinin väriä. Ei kun tilaamaan. Kivet tuli ja ne oli täydelliset!
Kannatti luottaa omaan ajatukseen ja tehdä vähän turhaakin työtä. Lopputulos on sen arvoinen, päätelkää itse!
Hyvää kesää!
Ps. ne timantit on edelleen käyttämättä ;)
Ps. ne timantit on edelleen käyttämättä ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti